Charles Sanders Peirce (10. syyskuuta 1839 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat – 19. huhtikuuta 1914 Milford, Pennsylvania Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen filosofi, loogikko, tiedemies ja yleisnero.[1] Hänet tunnetaan erityisesti filosofisen pragmatismin alullepanija, työstään matemaattisen logiikan saralla, semioottisista tutkimuksistaan (esimerkiksi trikotomisen merkin käsitteen kehittämisestä), fallibilistisesta ja realistisesta tieteenfilosofiastaan sekä saksalaisesta idealismista ja Darwinin evoluutioteoriasta vaikutteita saaneen objektiivista idealismia edustavan metafyysisen järjestelmän kehittäjänä. Peircen filosofian keskiössä on hänen kolmen kategorian oppinsa, jonka oikeuttamiseksi Peirce kehitti Edmund Husserlin fenomenologiaa muistuttavan niin ikään "fenomenologiaksi" ja myöhemmin "faneroskopiaksi" (phaneroscopy) kutsumansa opin.[2][3] Peircen tieteellinen työ kattoi kuitenkin filosofian ja logiikan lisäksi myös monia muita aloja, esimerkiksi luonnontieteitä, matematiikkaa ja psykologiaa, ja vaikka Peirce tunnetaan nykyään lähinnä filosofina ja loogikkona, hän ei koskaan toiminut palkkatyössä tai tutkijanvirassa näillä aloilla. Hänet tunnettiin omana aikanaan lähinnä luonnontieteilijänä. Tälläkin saralla hän oli innovatiivinen, esimerkiksi tehden uudistuksia tilastollisiin tutkimusmetodeihin.